pitkän jutun varoitus siis!

aloitetaan tärkeimmästä niin tekin, jotka ette jaksa lukea viittä sivua, pysytte kärryillä. mä sain snyyltäni paketin! ihanan paketin :), mulla on ihan huippu snyy. tässä ensin kuva:

eli. suklaata, vaaleanpunaista :). aika hämärää, etten sanois. mun aivot ei millään meinannu ymmärtää että se on suklaata ku se on ihan väärän väristä. mukana seuranneessa kirjeessä kerrottiin, että snyyni otti suklaan kanssa riskin - ja samalla toimin siis makutuomarina ja koekaniinina. noh, hyvää se oli! jotenki..kesäisen makuista, johtunee mustikoista. niin siis tämä suklaa tosiaan; käsintehtyä mustikka valkosuklaata..taisi jäädä puolet taas sanomatta. eli hyvää, mutta jos on suklaanhimo niin tämä suklaa ei kyllä auta, ei nimittäin maistunut hirveämmin suklaalle. tuli sieltä taustalta pari kertaa se valkosuklaan maku mutta meni nopeasti ohikin. itse asiassa se muuten maistu jäätelölle!

sitten tuoksupussi. tuoksuu minunkin nenääni hyvältä :), ihanan raikas tuoksu eikä semmonen öklömöklömakeeyök.

ja voih! valkoista kitten mohairia..niin ihanan pehmoista että ei kyllä uskois. aivan ihanaa. snyyni on käynyt nuuskimassa, koskapa on tietoinen siitä että aion opetella salomoninsolmut. tämä unelmanpehmeä lanka on ihan sitä varten tässä paketissa :). lisäksi sain vihjeen harjoitella solmuja suoralla huivilla, ei siis kolmiolla. hyvä kun sanoit, olin tuota itsekin miettinyt että kuinkakohan sitä käy sen kolmion kanssa - vai käykö. mutta teen suoran.

lisäksi mukana oli pussi ihania helmiä (ja kyllä, aion käyttää ne huiviin, kiitos. siitä tulee ihana!), valkoisia helmiä sinisillä raidoilla. ne ei tietysti tossa kuvassa ihan hirmu hyvin näy.

kiitos :)

****************

siirrytäänpä sitten makuuhuonepuuhasteluihin..mä olen aika varma että teitä kaikkia ne kiinnostaa. tänään päätin siis kevään kunniaksi kokeilla jotain ihan muuta - tarpeeks kauan kun katselee sitä yhtä ja samaa, ni tokihan siihen kyllästyy. ennen-kuvia minulla ei ole, tässä on jälkeen-kuva:

ne on ne keltaset tyynyt mitkä mulla on ollu iänkaiken ja aina samannäkösinä. tein niihin tyynyliinat siis, ja tuo keltainen kukkakangas mikä näyttelee tavallaan pääosaa (toisella puolella ei ole kuin sitä yhtä kangasta), ni siitä tulee myös makkarin verhot. ne mä teen ihan kohta. mä en vielä voinu niitä tehä ku rupesin miettimään että minkälaiset niistä sitten tulee. tuo oranssi kangas on myös jotain vanhaa uudessa käytössä - mun kietasuhame. ostin sen vuosia sitten hetkellisessä mielenhäiriössä ja en oo sitä montaakaan kertaa käyttäny. kangas kaunista, malli ei niinkään loistava.

vähän tota keltasta vielä jää joka tapauksessa, mä ajattelin jotain siitä makkariin vielä keksiä (ihan vaikka siks että tulee yliannostus ;)). sitte se onki jo kesäkuosissa. päiväpeittokin on tommonen vaaleenkeltanen. ei siis kukallinen ku samansävynen vaan. että aika keltasta. kauankohan menee ennen ku kyllästyn, mitä veikkaatte?

pakko on muuten ihan pikkasen siitä idiots-arista sanoa vielä että voi taivas että mua sitte ottaa päähän että oon luvannu olla sanomatta siitä mitään! voisin taas kirjottaa lauseen jos toisenki. huoh.

ja valoisempiin aiheisiin :). on katsokaas kevät! ja mikä parasta, mä EN kulje hakaniemen rantaa vaan saan asustaa täällä kaukanapoissa, ihanassa itä-suomessa, jossa takapihana on metsä. joten mä kuljin taas kameran kanssa aamulenkillä :).

meidän takametsästä. siellä on päivä päivältä ihanampi kulkea, kun paljastuu lisää pikku polkuja jotka on ollu koko talven (joojoo kauanko se talvi kestikään? 2 kuukautta?) piilossa lumen alla. kattokaa nyt tätäki:

se ei oo kyl polku..mustikanvarpujakin tuolla on paljon, just yks päivä mietin että saankohan mä sieltä haettua mustikkapiirakkaan marjat sitte. mut sit mä tajusin että tässä talossa on 3 rappua ja vieressä on toinen samanlainen talo ja sitte tuolla on pari rivitaloa rannassa ja lisäks tossa on toi venesatama, joka varmaan tuo aika paljon ihmisiä. eli ehkä mä haen mustikkani suosiolla vaikka mökin mehästä. oishan se nyt aika kurjaa verissäpäin tapella luonnon antimista.

on muuten yks kesäsimmistä äänistä - ja kuultu siis tänään - tuo lokin kirkuna! aivan ihanaa. ääni itsessään ei oo niin hirmusen ihana, mutta ne mielikuvat mitä se välittömästi herättää :). vimmu seiso paikoillaan kuuntelemassa sitä vaikka kuinka pitkään, käänteli päätään ja nosteli korviaan ja ihmetteli. kaupunkilaiskoira, eihän se oo lokkiääneen tottunu.

harmittaa ku en tajunnu ottaa valjaita pois vimmulta, ois tullu kiva kuva. kotimatkalla vimmu syöksy hirveetä vauhtia takapihalle. tietysti muisti että siellä on talven viimeset lumet missä kiehnätä.

<3

joo, tänään muuten soitti sieltä varamiepalvelusta se mies. arvatkaa mitä! mä en saanu sitä työpaikkaa! mä olen ihmeissäni =D. positiivista oli muuten se, että..no ensinnäkin se et mä en saanu sitä työpaikkaa, koska enhän mä ois tullu toimeen ton ihmisen kanssa joka mua haastatteli. ja sehän ois ollu mun pomo. aarg. no toinen positiivinen asia on se, että vaikkakin se haastattelijaihminen on varmasti sanonu musta yhtä sun toista, ni tää varamiesmies omas musta edelleen ihan positiivisen mielikuvan.

sitte se kysy että jos tulee jotain keikkahommia ni saako soitella, siis jos on jotain kaupan alan töitä. mä olin että joo. ja samalla mietin että sehän se hauskaa ois, neljä duunipaikkaa eikä siltikään varmaa elantoa. oletteko koskaan moisesta kuulleet?

no joo. meen ens viikoks yhteen k-kauppaan tuuraamaan saikkua.