no nyt siitä viikonlopusta kun olen tointunut ton sny:n alkamisesta :D. vaikka se on kyllä kovin jännää, ja sain eilen myöskin ihanan nallepuh-aiheisen e-kortin neulekamultani. tässä sitä nyt innolla odotellaan omia posteja ja mietitään samalla innolla eteenpäin lähetettäviä.

no se viikonloppu siis..ei se oikeesti ollukaan niin tapahtumarikas, se oli vaan niin ihana että tuntu siltä että ois tapahtunu vaikka mitä. on kyllä ollu ihan huippua ku ollaan saatu olla maukan kanssa viikonloppuja yhessä! siihen ku ei oo ollenkaan tottunu ja aika varmaa on sekin, että kun mä jostain kaivan itelleni kunnon työpaikan ni menee taas viikonloput töissä. nautitaan siis näistä niin kauan ku on mahdollista.

nii, me ei sitte päästy sinne mökille kun mummo ja erkki oli jossain kuntoutuksessa, ni ei ollu ketään joka ois voinu käydä laittaa sähköt päälle sinne. ja kun täällä on tosiaan viimeset kaks viikkoo ollu aika tasaseen se 20 astetta pakkasta ni siellä ois voinu olla aika kylmä. hetki kyllä harkittiin että mennään ihan sissimeiningillä, kyllä se sunnuntaihin mennessä ois varmaan lämmenny ;), mutta ei me sitte menty. (tuleeks suville mitään mieleen kylmistä mökeistä xD). niin sitte perjantaina me hienosteltiin ja syötiin kaikkia juustojuttuja. me saatiin silloin joulupukilta kaikkia erilaisia juustoja ja marinoituja valkosipuleita ja aurinkokuivattua tomaattia ja niin päin pois, ja nyt sitte syötiin niitä.

todella omituista, koska mähän en oo koskaan tykänny mistään muusta ku edamista ja ei oo siis tullu mieleenkään mikään tommonen..mutta porukoilla syötiin joulun aikaan yhtenä iltana myös juustoja, ja ykskaks ne oliki hyviä. ihmeitä sattuu ;). kaiken huipuks mä vielä kävin ostamassa ittelleni pikkupullon valkkaria niitten kanssa ja seki oli hy-vää! en tiedä mitä mulle tapahtuu, kai nää on niitä ikääntymisen ensi merkkejä..?

no niin ja sitte lauantainakaan ei tapahtunu mitään..mistä ihmeestä mä keksin tätä viikonloppua kuvaamaan sanan tapahtumarikas? ei mitään tolkkua mä sanon..paitsi niin, me tapeltiin lauantaina. kuten mä sanoin; nautitaan näistä yhteisistä viikonlopuista.. xD. no mut se oli sinänsä merkittävää että me tapeltiin ihan kunnolla ihan ensimmäistä kertaa. (lukuunottamatta siis sitä kertaa kun eräs oli hieman humalassa ja eräs toinen ei ja sitte räjähti..) ja mikä tärkeintä, me myös sovittiin. yllätys ;). se saatto tehä kyllä ihan hyvää tuo riehuminen, pitänee silloin tällöin purkaa paineita..ja oli se siitä hyvä että sitte me pussailtiin vaan koko loppuilta. se on aina kivaa.

sunnuntaina me oltiin siis jo kaks päivää syöty kaikkea mahdollisimman rasvasta ja suolasta, ja mä olin aamulla aika varma ettei silmät aukee siltä turvotukselta..järkyttävää. joten me lähdettiin lenkille. tää on kyllä hauska kaupunki: ajettiin autolla keskustaan ja mentiin saareen kävelemään. ihana, ihana paikka! täysin asumaton saari siis, ihan vain lenkkeily/piknik/olemis tarkoitus. siellä on kesäsin myös kahvila. tai on se siellä talvisinkin mutta se oli kiinni tietysti. mut voi vitsi, mä aion kyllä viedä sinne ihan kaikki kävelylle jotka tulee tänne käymään. kannattaa siis pakata retkeilyvarusteet. tässä teille kuva siitä:

tai siis tuohan ei ole ollenkaan kuva siitä itse saaresta, vaan maisemaa saarelta kuvattuna. oli kyllä ihan kaikkein mahtavinta ku rämmittiin siellä lumessa ja pakkasessa ja joka paikassa oli kaunista ja puhdasta ja ihanaa, ja sitte kuulu vielä veden liplatus..se ei jotenki yhtään kuulunu siihen hetkeen, mutta teki siitä täydellisen.

nii! ja voi vitsi että mä taas muistin miten paljon mä en kestä (plus kielioppi..) pikkukoiria! ei, siis anteeksi. pikkukoirissa ei todellakaan ole mitään vikaa :). en siis kestä ihmisiä, jotka ottavat itselleen pikkukoiran ja olettavat että koska koira on pieni, sitä ei tarvitse kouluttaa. sitte vielä kaiken huippuna päästetään nämä riiviöt vapaaksi. tämä kyseinen pikkukoira siis juoksi valehtelematta 500 metriä vimmun jälkien perässä jotain kahtasataa (no se oli liiottelua) ja tappeluhan siitä lopulta tuli. tai aluks ne kyllä ihan nuuskutteli toisiaan, ja vimmukin oli onneks vapaana ni ei tullu sillekään mitään paineita alkaa kovistelemaan. tosin se on kyllä muutenki niin kiltti että ei se yleensä alota mitään tappeluita. no, tarpeeks nuuskuteltuaan tämä pikkukoira sitte vihdoin tajus että katohan, toinen uroskoira.

tässä vaiheessa onneksi alkoi jo tämän fifinkin omistaja olemaan näköetäisyydellä..eipä siinä, sitte näytti pikkukaveri hampaitaan ja vimmu takasin ja mä vaan mietin että mitäs sitte jos ne alkaa tapella, koska tokihan vimmu oli sitä niin paljon isompi että jos ne ois alkanu tappelemaan ni sille pikkuselle ois voinu käydä huonosti. vai tietääkö kukaan että onko koirilla jotain semmosta ymmärrystä, että ne tajuis tappelun tiimellyksessä että toinen on niiiiin paljon pienempi, että ei saa käyttää kaikkia voimia? ei kai? 

no loppuviimeks siinä kuitenkin kävi niin, että ei sitä omistajaa kuulunu, se käpsytteli tulemaan sieltä aika kaukaa ja kovasti huuteli koiraansa (joka tietysti totteli..not!) ja sitte alko tappelu. mä sitte sanoin maukalle että ottaa vimmun (sillä oli onneks valjaat ni sen sai helposti siitä mukaan), ja mä sitte jouduin vaan nostamaan sen pikkukoiran pois siitä. ja hupshei, seuraava mitä mä tajusin oli hampaat! aika lähellä mua vielä. siitä seuraava tajunnanväläys onki se, että se koira lens..no ei se nyt lentäny ku ehkä kaks metriä sinne hankeen..ja onneks sille ei sattunu mitään, koska ei mun tietysti ollu tarkotus sitä heitellä mutta en myöskään halunnu niitä hampaita kiinni itseeni. saatto se jotain tajuta kuitenkin, ainaki juoksi hyvällä vauhdilla omistajansa jalkoihin eikä tullu takas uhoomaan..

ja pyysin kyllä siltä omistajalta anteeks kovia otteita. juu. se kuulostaa muuten ihan hirveeltä tolleen kirjotettuna, mutta toivottavasti te ette nyt ajattele et mä oon seonnu ja ruvennu kiusaamaan pikkueläimiä ;).

siinä se tais olla. ihana viikonloppu. tuli aika pitkä juttu..hmm. ja ihan liikaa sulkeita. yök. en tykkää niistä.

ai mutta! mähän melkein unohdin. tosiaan ku tultiin sieltä saarelta ni tuotiin vimmu kotiin kun sillä alko olla varpaittenvälit täynnä lumipaakkuja, ja lähettiin sitte kahestaan vielä lenkille tonne rantaan kävelemään. kävin siinä samalla reissulla ostamassa tupakkaa itelleni. ja se kysy multa paperit!! arvatkaas vaan, oliko mukana xD. sitte se alko selittämään mulle ku pikkulapselle - jona se mua kai piti se täti - että mulle ei voi myydä tupakkaa ilman papereita ja mä olin vaan suu auki siinä että jaa..joo..sit mä sain sanottua sille että joo, ei se haittaa ollenkaan, koska oma mokahan se on että ei oo papereita mukana ja tästä johtuen (käyttäydyin siis ilmeisen aikuismaisesti ;)) se sitte kuitenki pääty kysymään että 'kuinkas vanha sinä sitten olet?' sitte ku mä vaan repesin täysillä ja olin että 'niin siis kolmekymmentä..', ni sain tupakkani.

mut ei oo multa pitkään aikaan papereita kysyttykään :). viimeks sillon divassa ku menin tepon ja jounin kanssa sinne ja olin vielä ainoo keneltä ne kysyttiin..huoh. mut mä siis otin sen ihan kohteliaisuutena.

nyt tätä ei kyllä kukaan jaksanu lukea..mut se on ainaki kirjotettu. ja jos joku pääs tänne asti ni kertokaa suville että ihanaa:)! en jaksa mennä tonne kommentoimaan enää.