tässä siis se, mitä sain aikaan kun kulutin illan palman ja virkkuukoukun kanssa..hienostelukaulaliina pikku prinsessalle :). pitkään tota palmaa hipelsin ja harmittelin kun ei oo mulle sopivaa väriä. novitan kevätlehdessä sitte näin tämän ohjeen ja keksin että kummitytöllehän voi kai aina tehdä jotain vaaleenpunasta :). tuo ei ole kyllä mitenkään ohjeen mukaan tehty, lukasin sen kerran ja sitte ku aloin totta tekemään niin lehti oli toisessa huoneessa asti! huhhuh..välimatkat on pitkät, joten en sitä jaksanu hakea. mutta eipä tohon kummemmin ohjetta tarvitsekaan. toivottavasti tulee käyttöön, koska minusta se on niin ihana! ja tyttö myös <3.

tota oli muuten kiva tehdä vaikka olinki just päättäny että inhoon virkkaamista. mutten mä sitä inhoo ollenkaan. koin hurjan valaistumisen ja tajusin että mun pitää vaan tehä löysempiä silmukoita ni homma muuttuu paljon mukavammaks. joten ens kesänä on edessä virkattu liina olkkarin pöydälle. tai no, näin MÄ ajattelin, mutta maukalle kun menin siitä sanomaan niin kävikin ilmi että joo, se tykkää virkatuista asioista. joten 'siinä sivussa' ku mä koitan pykätä sen liinan, ni pitäis tehä muutama pikkuliina tänne olkkariin myös..huoh..se kyllä luottaa mun kykyihini enemmän ku minä :).

sitte mä haluuuuun näyttää teille mun takin. äiti teki sen mulle joskus 80-luvulla, ja mä oon aina tykänny siitä niin paljon etten oo vaan raaskinu heittää pois. siinä on hihat ihan liian lyhyet ollu jo vaikka kuinka ja kauan, eikä se mallikaan enää oo ihan semmonen mitä mä käyttäisin mut ei, mukaan mä oon sen raahannu joka paikkaan vaikka muuten oonki suostunu jotain heittämään pois. tässä se nyt on:

sil oli yhtenä päivänä treffit saksien ja ompelukoneen kanssa ja mä sain uuden neulekorin, hih. taskutkin tuli mukavasti käyttöön ja siinä oli ihana musta vuori (semmonen pölyä imemätön, mikä sopii loistavasti yhteen ton koiran kanssa joka viljelee tuppoja ympäriinsä) ja siitä vuorista tein tietysti tohon koriin vuorin :). mä olin hurjan ylpee itsestäni, kun keksin näin hienon asian ja osasin vielä tehä sen. sehän ei ole hankalaa ollenkaan, mutta kun en ole koskaan tehnyt mitään mihin tulis vuorit ni olin jostain syystä vaan päättäny että se on hiiiirmu hankalaa..kovassa käytössä on ollu, ja auttaa sekin osaltaan pitämään kämpän siistinä mun langoistapuikoistatekeleistä. sitte koska mulla ei ole ompeluosiota, eikä nyt just intoa tehdäkään moista, ni vielä lisää...

kyllä, ne on tyynyliinat :). porukoille annettiin joululahjaksi semmoset kirjotut mallit ja ne pääty sohvatyynyihin päällisiksi. nyt niillä oli tosiaan molemmilla synttärit, ni lähetin vaihtopäälliset. noi, kuten ne jouluisetkin tyynyliinat on tehty 'vanhoista' lakanoista. uudet ne lakanat oli, paketeissa vielä (jyskistä eurolla..), mutta ostettu ajat sitten erästä projektia varten ja sieltä jääneet. tuo ruskea pitsinauha on jostain 60-luvulta..äiti anto mulle erilaisia pitsinauhoja joulun aikaan. ei, vaan tammikuussa, samaan aikaan kun sain saumurin sieltä tänne hoitoon. jos oikein ymmärsin ni ne on mun kummitädin äidin vanhoja..eli tosi vanhoja. että kierrätyslahjat kunniaan ;).

sitte tein taas yhen kaulaliinan sillä rajakarjalaisella meiningillä..mun yläasteaikasen poikaystävän äiti anto mulle joskus silloin yläasteella pari kerää jostain purettua punasta lankaa ja sano että 'tee niistä vaikka kaulaliina'. kerran mä laitoin sukkien kärkiin siitä pikkisen - onneks oli maukan sukat, koska lanka ei kestäny käyttöä kovin pitkään ja meni sitten vaihtoon. eli aika paljon sitä oli..ja ihan hitusen sitä vielä jäi kun kaulaliina olikin ykskaks parimetrinen ja sit katsoin parhaaks lopettaa. joka tapauksessa, nyt se on tehty..jokunen vuosi tässä ehti vierähtää mutta parempi myöhään ja niin edelleen. (tekis oikeesti mieli lähettää sille se kaulaliina, muistaiskohan se vielä? siis langat, mut se muistaa ku me just nähtiin ennen ku muutettiin tänne). joo se kuva on tuolla neuleissa jos kiinnostaapi.