semmoinen mulla on tänään. eli yksistä töistä on vapaata ja kaksista ei. huoh. lauantaina sama juttu. ens viikko vielä on tämmöstä menoa ja meininkiä mut sitte onneks tasottuu..joo, luultavasti tasottuu niin että mulla ei taas oo sitte mitään tekemistä ja sitte mä vingun, valitan ja vikisen taas sitä ku joutuu olee kotona. paitsi en kyllä. koska onhan mulla tekemistä sitten kotonakin.

salaisen sukankutojan sukat pitäs saada alkuunsa. siinä kävi just niin ku mä toivoinkin - ajattelin että olis hauskempaa ja haastavampaa jos saisin semmosen parin, joka haluaa jotain muuta ku yksväriset perussukat sukkalangasta. sainkin. ikävä kyllä en tietysti voi kertoa että mitä on toivomuslistalla :), sitten huomaatte kun sukat valmistuvat ja pääsevät perille asti. mutta haastetta on minulle siinä. joudun ihan jostain netistä ensin kaivelemaan vähän mallia ja sitte vasta pääsen lankakauppaan..hauskaa :). toivottavasti onnistun tekemään toivotunlaiset sukkaset.

sitte myöskin pitäisi muistaa salaista neuleystävää. tiedän kyllä mitä aion pakettiin pistää mutta sinne kauppaan pitäis ensin päästä..ja sitte vielä vois tropiikkitäkkiin pari palasta virkata. hauskoja puuhia minulla siis tiedossa. varsinkin koska mä tässä tietoisesti unohdan esimerkiksi pyykkäämisen ja muut epämiellyttävämmät velvollisuudet..khih.

me käytiin vimmun kanssa eilen lenkillä. eikä siinä vielä kaikki ;). me rymyttiin tonne mettään - no ensin meni 15 minuuttia ja multa melkeen hermot että päästiin kotipihalta minnekään ku on niiiiiin hyviä tuoksuja tossa pihassa että ei siitä ihan noin vaan eteenpäin mennäkään. just sanoin että jos ton koiran vaan päästäis pihalle ja menis puolen tunnin päästä perässä ni siinä se ois vieläki, pää hangessa nuuskuttamassa. no siis eilen niin, mentiin sinne mettään ja voi! siellä se oli se kaikkien tuoksujen aiheuttaja. naapurin vilma-koira. oikein suloinen, en tiedä rotua ku en tullu kysyneeksi..semmoinen kaunis suklaanruskea laiheliini. se on aika kakara, vasta 7 kuukautta, mutta sepä ei vimmua haitannu, se on nyt ihan rakastunu <3. ja ne pussas :). ihan suulle toisiaan, se oli niin sulosen näköstä. hööööh.

no joka tapauksessa, tokihan tämä kaikki ihanuus johtaa siihen että toi koira viettää 2/3 sisälläoloajastaan vonkuen säälittävästi. välillä meinaa ihan mennä hermot, koska se kyllä aika tosi rasittavaa kuunneltavaa noin niinku pidemmän päälle. myöskin 'lenkkeily' on ärsyttävää, kun tosiaan ensin tapellaan tossa pihassa ja edetään metri kerrallaan ja sitte jos sen saa revittyä lenkille (koska kivempaa ois vaan tehä tarpeensa ja juosta takasin pihalle nuuskuttamaan..huoh) ni joko se repii kohtalaisen usein takasin kotiin päin tai vaihtoehtosesti seisoo paikoillaan nuuskuttamassa iäisyyden. onneks tätä nyt ei kuitenkaan taas kestä kovin kauaa :).

nyt se on sitte lähtettävä kokeilemaan jos sen sais raahattua taas tonne mettään. vähän on kurja sää, ikäänku satais lunta mut sitte se taitaaki olla vedensekasta. vissiin jotakuinkin nollassa on asteet täällä tänään. harmittaa vietävästi ku tosiaan syksyllä ostin itelleni uudet luistimet. no sitä talveahan ei sitte tullukaan ihan heti, ja siinä vaiheessa ku sitä jäätä ois ollu ni meillä oli muutto jo niin lähellä etten viittiny enää purkaa niitä sieltä laatikosta. nyt sitten ollaan koko ajan odotettu että päästäis luikkaamaan mutta taitaa kuulkaa mennä ens talveen :(. ensin oli liian kylmä, ei ihan hirveesti nappaa lähtee luistelemaan ku pakkasta on yli 20. sitte joka kerta ku sitä pakkasta on ollu järkevässä määrin (ei kovin usein tosiaan) ni meillä on ollu jotain..niinku tuparitki silloin oli, silloin tais olla just se toinen kerta ku oli vaan jotain 10 astetta pakkasta. vai oliko sitäkään? no mutta kuitenkin. nyt sitte hiihtolomaviikolla ois ollu säitä mutta me oltiin hiihtämässä ja nyt on sitte ollu nollassa (+-3) jo koko tän viikon että eipä ihan hirmu jäitä ole enää.

ei pääse enää järvellekään lenkille, sinne eilen just oli joku mulahtanu. ei ollu onneks käyny mitään..mä en kyllä menis, mä oon niin varovainen noitten heikkojen jäitten kanssa et samantien ku meni ekaa kertaa plussan puolelle ni mä sanoin että en mene. onneks ehdittiin siellä kerran käydä ihan kunnolla, maukan kanssa yhtenä sunnuntaina..aurinko paisto ja lämmitti ja oli niin ihanaa..tunnin verran siellä käpysteltiin ja mä huokailin sitä ihanuutta kahen minuutin välein. huoh. siellä oli pilkkijöitäkin:

ens talvena mäki haluan pilkkiä. jos joku haluaa ni mulle saa ostaa kairan.

näihin kuviin, näihin tunnelmiin..