mähän olen kertonut että mä en osaa virkata? varmasti myöskin sen, että aion opetella. tai oon jo alkanu opettelemaan, tästä sen alotin:

ketjusilmukkaa epämääräsiä määriä ja muutama kiinteä silmukka sinne sekaan. (teija ja anitta, huomatkaa kuvan koko :)). viikolla päätin ku salaset sukat alko tosissaan tuntuu siltä että ei per..., että annan niitten tietosesti hetken levätä ja jatkan sitte uudella innolla..niin mihkäs mä taas jäin? niin, siis viikolla päätin sitten - ehkä torstaina jos nyt haluatte tietää ;) - että vois olla tosi rohkee ja muutenki kaikkea hurjaa ja kokeilla opetella sitä virkkausta. kun osaat siis ketjusilmukan, kiinteän silmukan ja pylvään, saat aikaiseksi tämän:

tähän väliin on pakko lisätä, että malli inhosi joka hetkeä! se nolattiin julkisesti pukemalla päälle jotain näinkin..tyttömäistä. sen kyllä näkee naamasta, herra on niin maansa myynyt että melkein käy sääliksi. mutta vain melkein ;)

se on siis lapsen pipo novitan kesälehdestä.

noo, oliko vaikeeta? ei ollukaan :)

tuliko siitä lapselle sopiva? no kyllä varmasti. vaihdoin nimittäin langan kotiväestä tenneseehen ottamatta huomioon että jälkimmäinen on noin kolme kertaa paksumpaa. sopii siis ei vain lapselle vaan myös minun päähäni =D.

näin sitä pitää. mutta ei se mitään, ihan ylpeä olen itsestäni ku olin aika varma etten ikinä saa mitää virkattua valmiiksi asti. ja ehkä maailmassa on myös joku aikuinen ihminen joka haluaa pitää tuommoista hattua päässään..? anyone..? nyt lähtis tosi halvalla ;).

(toisin sanoen mä annan sille aluks viikon elinaikaa. jos sen jälkeenkään en tiedä mitä sillä tekisin ni äkkiäkös ton purkaa. varmasti purkaminen on nopeempaa ku toi tekeminen :))