mä oon aina ollu semmonen hyväuskonen. tai siis yrittänyt ajatella hyvää aika pitkälle viimeseen asti ihmisistä ja asioista ja jos joku on ollu oikein jotain tosi hienoa mieltä jostain ni oon aina vaan ajatellu että 'vitsi ku on hienoo ku joku voi ajatella noin'. nyt must on tullu ihan kauhee. siis ensinnäkin.

pari viikkoa sitte tuli nyt-liite, ja siinä oli sitte kyselty vanhuksilta kaikkia erilaisia kysymyksiä. niinku 'mitä tekisit lottovoitolla'-malliin. harmi vaan, meillä ei sitä lehtee enää ole joten tää kaikki on muistinvarasta tieoo. eniveis siellä oli kaikkien suomalaisvanhusten sekana vanhempi kiinalainen mies, jonka kaikki vastaukset oli 'hyviä'. siis hyviä, tarkoittaen että hyvä..niin ku äiti teresa oli hyvä. ai että mua alko ärsyttää! oikeesti, siis kyllä mä uskon ihmisten hyvyyteen muuta se alko vaan loppupeleissä kuulostaa niiiiiin teeskentelyltä ku joka vastaus oli niin 'täydellinen'.

esimerkiks kysymykseen "mitä on rakkaus?" se vastas jotain että "rakkaus on sitä että pidetään huolta kiinalaisista vanhuksista". huoh. elämän tarkoitus oli luonnollisesti "tehdä hyvää toisille" tai muuta vastaavaa ja kaikki muutkin vastaukset oli samaa luokkaa. siis ihan oikeesti, mä en tasan varmaan usko että maailmassa on yhtään ihmistä joka aina vaan ajattelee ensin toisia ja sitte vasta itseään. ja suoraan sanottuna se ois myös tyhmää, koska ittensä kanssa sitä kuitenki elää loppuelämänsä ni on se vaan parempi huolehtia omasta onnellisuudestaan (ja jos joku aikoo sanoo tähän että ehkä se tulee onnelliseks ajattelemalla muita ni silloinhan se kyllä ensiks ajattelee itseään ;)).

noh, tää episodi sai mut jo miettimään että voieikamalaa, onko musta nyt tullu tai tulossa semmonen kamala kyyninen katkera ihminen joka ei ajattele mitään ennen ku on ajatellu pahaa? sattuvasti jotakuinkin seuraavana päivänä olin saanu sähköpostia saksasta.

joku saksalainen käsityöihminen kirjotti että on käyny lukees mun blogii ja tykkää mun tekemistä kaikista. no tuo oli kiva kuulla ja siitä tuli kyllä hyvä mieli. mut valitettavasti se jatku se kirje että hän tulee aina vaan uudestaan mun sivuille koska mä teen niin erityisen kauniita ja hienoja asioita ja hän saa niin paljon inspiraatiota ja toivoo jonain päivänä olevansa yhtä mielettömän hyvä ja luova ku minä.

siis joo..anteeks nyt mutta jotain rajaa. kyllähän mä nyt tiedän että (blogi)maailmassa on hirveet määrät ihmisiä jotka tekee jotain todella paljon hienompia juttuja, ja siis kyllä mä tykkään omista töistäni, ei siinä mitään! ja oon aina tyytyväinen ku saan jotain valmista ja jopa ylpee joistain tietyistä jutuista mitä oon tehny. toi yletön kehuminen oli siis vaan niin liikaa et en uskonu enää mitään.

ja kas vain, seuraavaks hän pyytelee anteeks sitä että häiritsee mun elämää ku mulla (näinkin tärkeellä ihmisellä) varmasti on parempaa tekemistä. sitte se kerto lapsistaan joista oli lähettäny myös kuvan, ja siitä kuinka köyhä hän on ja yrittää vaan kasvattaa lapsistaan kunnon ihmisiä ja blabla. lopulta pyys mua lähettämään postimerkkejä (!?!) hänelle. siis suomalaisia merkkejä jotta hänen lapset sais katsella niitä.

nyt ku mä kirjotin sen noin tuohon, ni kuulostaa siltä et mä oon oikeesti kylmä ja ilkee biaatch. mut en viiti sitä spostia semmosenaan tohon kopioida, se ois epäkohteliasta. noh, eniveis en aio lähettää mitään mihinkään. jos joku haluu multa jotain ni sitä pitää osata pyytää rehellisesti ja suoraan, ei tommosella turhalla imartelulla, yök.

nyt mä alan vapaapäivän viettoon. ihanaa =).