käytiin ostamassa äitille kaappi. kun se käski pitää silmät auki ja mä pidin ja löysinki ihan tosi kauniin kaapin aarrearkusta, se on semmonen kauppa missä on pääosin vanhoja tavaroita. ihania tavaroita! no tää kyseinen kaappi oli kyllä uus. meiän iskähän tinkii siis  ihan aina ja aivan kaikesta ja se tietysti käski siitä kaapistaki tinkimään. mut mähän en koskaan tingi. koska mä en vaan uskalla :). mua alkaa aina nolottamaan ja mä panikoidun ja eieieieiei.

se on vähän sama juttu ku se, että mä en uskalla puhua vieraille ihmisille. paitsi kännissä. mut toisaalta, kännissähän mä osaan myös puhua ranskaa fluently että sitä ei kai sitte lasketa..no mut siis menin sinne kauppaan ja heti meiän perään sinne tuli semmonen iskä lapsineen, tytön ja pojan kanssa, ne etti pöytää akvaarion alle. no koska sieltä kaupasta ei semmosta pöytää löytyny ni ette ikinä arvaa! mä menin ja myin sille yhen pöydän meiän kellarista :D. huikkasin vaan perään että jaa mimmosta pöytää sie etit ja sitte se tuli illalla hakemaan sen pöyvän.

no, siitä rohkaistuneena mä sitte vielä kävelin sen myyjätärrouvan luo ja kysyin vaan, ihan tosta vaan, että 'niin paljollako sie myyt ton kaapin jos mie ostan sen'. :D. sain alennusta. ja yhen pöydän pois kellarista. nyt siel on vielä telkkataso ja puinen lipasto. tai kaks, semmonen pari..toisessa on lasiovet. et jos joku tarvii ni sieltä lähtee ;).

tota mä oon sitte jaksanu nauraa loppupäivän.