tulin siis tuolla idols-kommentoinnissa maininneeksi että menin vänkäämään työhaastattelussa. tässä koko tarina.

menin työhaastatteluun. no ei. siis löysin tosiaan semmosen varamiespalveluhässäkän kautta semmosen työpaikan, johon oisin voinu sopia. se olis ollu siis sijaisuus, puolesta vuodesta etiäpäin. eli mulla ois ollu vähintään puol vuotta aikaa ihan rauhassa ettiä sitä 'oikeeta' työpaikkaa, josta saisin elantoni ja joka ois vielä jotakuinkin inhimillistä. tää kyseinen duuni ois ollu sikäli ihanteellinen että ois ollu 35 tuntia viikossa, maanantaista perjantaihin siis 7 tuntia päivää kohti. ala ei ollu kaupallista alaa, mutta kuitenkin pääosa mun työstä ois ollu asiakaspalvelua ja kassatyöskentelyä. siihen lisäksi sitten puhelimeen vastaamista ja silloin kun luppoaikaa on, niin niitä muita hommia - pääosin siis muiden auttamista.

menin ensin sinne varamieshässäkän haastatteluun ja se tyyppi siellä oli ihan mielettömän mukava! rento ja hauska ja mikä parasta, sen mielestä mä olisin ollu tosi hyvä työntekijä. ehkä suurin mitä siihen duuniin vaadittiin, oli organisointikyky ja sitä multa kyllä löytyy. joten sain siitä plussat (olin onnekkaasti kirjottanu sen hakemukseeni tietämättä että juuri sitä vaaditaan juuri nyt) ja lisäkiitosta tietty pirteydestä ja blabla. no, se sitte sano että sen mielestä mä oisin just oikee tyyppi siihen duuniin, että varmana tulis homma hoidettua, mutta luonnollisesti sen pitää ensin järjestää mulle haastattelu sen firman henkilöstöihmisen kanssa. okka, sopi mulle :), kuulosti kivalta.

se myös kysy multa että mikä on mun palkkatoivomus, ja mä todellakin yllätin itseni äärettömän positiivisesti ku kerrankin uskalsin!! mä siis uskalsin sanoa sille, että vaikka ala vaihtuukin ja tältä alalta mulla ei varsinaisesti kokemusta ole, ni mä oon kymmenen vuotta hymyilly ihmisille ja sen pitää näkyä palkassa, eli mulle on turha tarjota harjottelijan palkkaa.

(oon vieläki ihmeissäni että oikeesti sanoin ton :))

ihan siis vertaukseksi, kaupan alan tessin mukaan mun tuntipalkka on nyt vähän alta kympin tunti ja tän kyseisen alan tessin harjottelijapalkka ois ollu alta 8 euroo tunti.

no, sitten se tyyppi sano että se soittaa sinne firmaan ja kertoo että 'täällä ois tosi hyvä ja pirtee työntekijä mutta hyvästä pitää sitte maksaa vähän enemmän'. olin että okka, sopii edelleen. tämä kaikki johti siis siihen, että menin siihen viralliseen työhaastatteluun.

sen enempää en aio mennä tän haastattelijan käytöstapoihin tai kykyyn kommunikoida, mutta voi gsus..suurin osa työhaastatteluun menneestä ajasta meni tähän tai tän tapaseen:

haastattelija: niin, meillähän on sitten alhasemmat palkat täällä kai sinä sen ymmärrät

minä: juu, kyllä mä sen tiedän, en olettanutkaan saavani samaa tuntipalkkaa

h: no saankos kysyä paljonko sinä saat tällä hetkellä sieltä oman alan töistä palkkaa?

m: joo saa sitä kysyä vaikken  mä tiedä mitä merkitystä sillä on, mutta 10 pintaan tunnilta

h: joo me ei missään nimessä voida maksaa sulle tommosia rahoja

m: öö..en mä oo pyytänykää, mä ihan varsin ymmärrän että mun tuntipalkka tulis laskemaan

h: teetkö sä käsitöitä?

m: joo..neulon ja ompelen ja sen semmosta, aika paljon tulee kaikkea tehtyä

h: joo niin mutta teetkö sä tilkkutöitä?

m: mä..öö..siis joo, mutta vähemmän mä oon niitä harrastanu

h: joo tilkkutyöt on hyvä.

m: joo.

h: joo me ei mitenkään voida kyllä maksaa sulle 10 euroa tunnilta.

m: niin mähän en oo..

h: kai sinä ymmärrät että tämä on matalapalkka-ala?

m: juu, siis mähän en pyytänyt mitään kymmentä eur..

h: joo ei me voida semmosia maksaa.

m: joo, mä ymmärrän sen vallan mainiosti ja mä en todellakaan ole pyytänyt semmosia rahoja. mutta ihan suoraan sanottuna jos tää johtaa siihen että mulle tarjotaan harjottelijan palkkaa, ni mä olen pahoillani mutta en voi ottaa paikkaa vastaan.

h: no mutta ymmärräthän sinä, tyttö hyvä, että meidän on pakko maksaa sinulle harjoittelijan palkkaa. katsos tämähän menee niin, että työehtosopimuksen mukaan ensimmäiset kolme kuukautta sinä olet harjoittelija.

m: no minä kyllä sanoin jo siellä varamisepalveluhässäkässä, että mä en harjoittelijan palkalla lähde mihinkään. ymmärräthän sinä, että mä olen aikuinen ihminen ja olen ollut työelämässä kymmenen vuotta, joten mä oletan saavani semmosta palkkaa että mä sillä tienaan elantoni. niiden piti kyllä tehdä tämä selväksi ennen mun haastatteluun tuloa ettei tule tuhlattua kenenkään aikaa..

h: joo, kyllä ne siitä sano mutta minä ajattelin silti..katsos kun työehtosopimuksen mukaan se ei auta että sinä olet ollut töissä kun sinä et ole ollut täällä töissä!! kyllä sinun se pitäisi ymmärtää.

m: itse asiassa työehtosopimuksen mukaan se menee niin, että vaikka mun kokemus on toiselta alalta, se on kuitenkin niin pitkä kokemus että se pitää ottaa huomioon. mä olen ottanut tämän liitosta selville, ja ne sieltä aivan selvästi on mulle sanoneet että mulle ei harjottelijan palkkaa enää saa maksaa.

h: ehkä meidän pitää molempien tätä vielä miettiä..

m: joo, pohtikaa te näitä palkkausasioita. kiitos vaan tästä haastattelusta ja heihei.

vieläki nään punasta ku ajattelen sitä tilannetta. mut näin se meni.