eli lätkän mm-kisat. mä oon aivan paitsiossa aina tän kaks viikkoa. ei siinä mitään, toki mä iteki katon lätkää mielelläni. mutta mua ei kyllä yhtään, ei siis yhtikäs yhtään, kiinnosta mitkään alkusarjan ottelut, varsinkaan jotku tyyliin uzbekistan-kiina. maukkahan kattoo ne aivan kaikki jos vaan mahdollista on. eikä siinä mitään kun niitä katotaan mutta voi hyvän tähden ku se ei sitte yhtään kestä sitä että mä en oo hiljaa =D. en siis valita, en! ensimmäistä kevättä ku oltiin yhessä ni meinas tulla jotain sanomisen poikasta. en vaan tajunnu ollenkaan et jotain voi häiritä ku minä puhun, muahan on niin varsin mukava kuunnella ;).

eiku oikeesti, mä en oo koskaan osannu keskittyä mihinkään..hmm, väärin sanottu. kyse on siitä että joko mä keskityn tai sitte en. jos mä en keskity, ni mulle on ihan sama mitä siinä samalla puhutaan. jos mä taas keskityn ni mulle on edelleen ihan sama mitä puhutaan, koska mä en vaan yksinkertasesti kuule. maukka taas on niin kohtelias, että jos mä puhun jotain ni se haluaa kuunnella vaikka se haluaiski että mä oon hiljaa. ja varsinkin silloin alussa sen oli vaikea sanoo se, ja ennen kaikkea mun oli vaikea ymmärtää että se ei tarkota sillä mitään pahaa. näin se elämä kasvattaa ja kisat kisoilta me ollaan opittu..maukka pussailee mua erätauoilla ja antaa mun puhua ku tulee jotain muuta ku suomen peli (pyrin kyllä silloinki olemaan hiljaa, koska mitä mä nyt en tekis ton miehen takia ;)). mä taas osaan olla suomen pelit hyvin hiljaa ja häiritsemättä, nykyään en ees kosketa. osaan myös viedä kisakaljan vasta kolmannen erän lopussa, koska sekin häiritsee keskittymistä. ja siis en tietysti vie sitä jos suomi hävii ratkasevan pelin..

nyt ku suhde on muutenkin jo muutaki ku pussailua ja hempeilyä, ni on myös ihan ihanaa todeta että jee, suomen matsi. molemmille omaa aikaa vaikkakin samassa asunnossa. olen siis kaikin puolin tyytyväinen :).

 

meiän tietokone on alkanu kiukuttelemaan. se ei suostu nykyään ees puhumaan mulle. tai no, kyllä se jotain pientä, tässä on kaikki mitä se sanoo ku se päättää riehaantua:

pah. jossain lienee jotain oikeeta vikaa, kun tekee tota tasaseen tahtiin, vaan ei usein. ehkä 2 kertaa viikossa..lisäks saattaa tiltata huvikseen vaan kesken kaiken ja nettiyhteys..no, se nyt paukkuu pois päältä päivittäin useesti. näin sitä oppii kärsivällisyyttä :). mä yritin lähettää tota kerran jos toisenki iskälle tota kuvaa (koska se on siis mun henkilökohtanen mikrotukihenkilö), mutta tää kone on ilmeisesti niin inhimillinen että se vaan ei halua että siitä kannellaan. nimittäin tilttas tasan joka kerta ku yritin postia lähettää =D.

iskästä tuli mieleen..tai ajatus meni sitä kautta että ehkä se lukee tuon tuosta ja varautuu tietokoneteknisiin töihin kun seuraavan kerran kyläilemään tulevat. sitte ajattelin että meiän iskä ei taida tätä lukea. sitte keksin että äiti taitaa muuten käydä täällä. sitte muistin että niin, niillehän piti raportoida. kiitos leikkuulaudasta, sille on loistava paikka ja en anna sitä takaisin vaikka haluisittekin.

huomenna ajattelin tehdä uuden leikkuulaudan (ja vapaapäivän) kunniaks sienisalaattia. huomenna oli aikomus käydä kirjastossakin. jos säät suosii siis. eilen jo sato kovasti ja tänään on sama homma jatkunu. hyvä homma, luonto nauttii. meiän ohi oli ilmeisesti matkustanu myös joku pyörremyrsky, koska tosta mein pihasta oli kaatunu mänty, ja samaten oli käyny tuolla mehässä.

on tullut aika ottaa puikot käsiin. teen jotain ihanaa, kertoisin siitä jos se ei olisi yksi anna hyvän kiertää-paketeista. niitä kun ei voi paljastaa etukäteen.

ainiin..en tiedä missä on vika, mutta tänään blogikierroksella tuli siis niin monessa paikassa vastaan tuo postin tökkiminen. huoh..mihin sitä voi enää luottaa jos ei postiin ;)? '

mun mielestä on kyllä hyvä että lehtonen on maalissa, mulla on jotku suunnattomat epäluottamusvibat tonne norrenan suuntaan..