mähän alotin blogielämän vasta tammikuussa kun oltiin asetuttu tänne ja todettiin messengerin toimimattomuus. varsinkin silloin, pimeinä talvi-iltoina, tuli tosi paljon pyörittyä muiden blogeissa. kaikenlaisissa – yleensä hyppäsin jonkun kommentinjättäjän sivuille ja sieltä taas seuraavan, välistä huomasin joitain nappeja ja kävin kurkkimassa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

järkytyksekseni huomasin, että ihmiset ihan todella tappelee! siis ihmiset, jotka ei tunne toisiaan, ei oo koskaan nähny toisiaan eikä oo olleet koskaan missään muissa tekemisissä kuin lukeneet toistensa blogia, tappelevat blogeissaan. joku jätti inhottavan kommentin, siihen vastattiin, inhottavuudet lisäänty, meni todella pahasti henkilökohtasuuksiin (jokaisen kannattais ihan todella pitää mielessä, että pelkän blogin perusteella on hyvin hankala oppia oikeasti tuntemaan yhtään ketään..), joissain tapauksissa asiaan sekaantu vielä tukuittain muita ihmisiä ja lopulta saatto olla tappelemassa useita ihmisiä jotka ei tunne toisiaan..ihmeellistä.

 

tästähän seuraa luonnollisesti paljon angsteja ja pahaa mieltä, mikä ei oo mun mielestä ollenkaan kiva juttu.

 

henkilökohtasesti mun ei oo tarvinnu ees näitä miettiä, mä oon säästyny inhottavilta, provosoivilta kommenteilta. oon toki miettiny aikasemminkin jo, että mitäs sitten kun joku laittaa jotain einiinkivaa. miten siihen suhtautuu? mä pahotan mieleni hyvin herkästi, varsinkin asioista joista ei tosiaan kannattais, joten jos joku alkais mulle nillittämään ja mulla ois paha päivä ni saattais joutuu ihan ikkasemaan. se ois kurjaa se. varsinkin maukalle joka ois siinä lohduttajan asemassa xD. 

 

eräänä päivänä tässä olin yhessä blogissa, jossa olen ihan vakituinen vieras. käyn siellä lukemassa elävästi kirjoitettuja kirjoituksia elävästä elämästä. tänä kyseisenä päivänä blogin pitäjän poika oli hakenut todistuksen koulusta, ja kirjoituksessa oli maininta että musiikista tuli kutonen. jätin kommentin että mä olen aika lailla sitä mieltä, että esim. just musiikin vois arvostella hyväksytty/hylätty. joku neiti anonyymi oli jättäny sinne kommentin joka meni näin:

 

’Sinille: Oletko ajatellut sitä pientä lasta joka saa hylätyn jostain mitä ei osaa? Aika kova linja sulla kun yleensä kaikki lapset tykkää laulaa jos niiden intoa ei tukahduteta. (esim. sinä joka hylkäisit huonot suoritukset)’

 

no ihan noinhan mä en tainnu sanoa. ja koska henkilö oli unohtanut nimensä ja blogiosoitteensa, ilmoitin että en rupee toisten kommenttilootaa tukkimaan sillä että väittelen asioista nimettömien ihmisten kanssa.

 

niinku oikeessakin elämässä mä oon vallan valmis keskustelemaan (tai väittelemään, miten vaan J) asioista. siihen on kuitenkin muutama perussääntö: näin blogielämässä oon päättäny että yhdenkään ihmisen, joka ei esiinny muuten kuin nimimerkillä anonyymi, kanssa en ala vänkäämään. toinen tärkeä asia on se, että keskustella voi kyllä, mutta silloin ei ole tarkotus v*ttuilla tai provosoida. yksi väittelyn (tai keskustelun ;)) perusasioista on myös se, että ne mielipiteet perustellaan. mun mielestä juupas-eipäs-keskustelut on silkkaa vänkäämistä ja ajanhukkaa, sanokaa mitä sanotte (tästä en siis jaksais edes keskustella).

 

nyt tämä ystävällinen, edelleen anonyymina esiintyvä henkilö oli jättänyt minun blogiini kommentin:

 

”Oletko sä raskaana, vai kenen masussa se uusi alku on?
Minä oon se joka ei ymmärrä hylättyä laulukokeessa. Mulla ei ole omaa blogia. En tarvitse sellaista kun elämä on muutenkin niin värikästä. Ai niin, mun tytär sai tänään stipendin joten kyse ei ole siitäkään, vaan niitten pienten onnettomien laulutaidoista jolle sä annat HYLÄTTY!”

 

tämä sai siis mut ajattelemaan sitä että mitä tehdä erilaisten kommenttien kanssa? tässä ihminen ei esiinny nimellään, ei edes tutulla nimimerkillään. lisäksi kommentissa yritetään kovasti myös v*ttuilla. minkäänlaisia perusteluita ei anneta, ilmoitetaan vaan toistamiseen että mä oon tosi huono ja ilkeä ihminen, koska olen sitä mieltä että tiettyjä aineita ei tarvitsis arvostella numeroin.

 

mä näin tässä kaksi vastausvaihtoa. ensimmäinen oli se, että ystävällisesti selitän ensinnäkin sen että blogin pitäminen ja elämän värikkyys on asioita jotka ei ole toisistaan riippuvaisia. ja että mä olen samaa mieltä muidenkin taideaineiden arvostelusta. itse asiassa ehkä myös liikunnan.

 

mun mielestä hyväksytty/hylätty-arvostelu enemmänkin auttaa ja innostaa niitä pieniä, innokkaita lapsia, jotka ei osaa laulaa eivätkä omista rytmitajua. silloin nämä lapset saavat hyväksytyn, kuten kaikki muutkin. ei tarvitse vertailla omaa vitosta kaverin ysiin ja ihmetellä omaa ’huonoutta’. koska mä oon vahvasti sitä mieltä että kaikkia maailman ihmisiä ei vaan pysty opettaa laulamaan nuotilleen, mä oon myös sitä mieltä että tämän ei pitäis vaikuttaa keskiarvoon. varsin kurjaa tämä on jollekin kiitettävän tason oppilaalle, jonka kaikkien aineiden keskiarvo putoaa musiikin vitosen takia.

 

lisäksi..hylätynhän voi antaa myös numerona. se, että mun mielestä arvostelun pitäis olla sanallinen, ei tarkota sitä että koskaan aikasemmin ei olis kellekään annettu nelosta.

 

toinen vastausvaihtoehto olis ollu se, joka tuli mulle ensinnä mieleen. se ois ollu kohtalaisen ilkeä. olisin käyny luultavasti läpi siinä sen, että jos se elämä on niin värikästä ni minkä ihmeen takia se sitten kulkee blogista toiseen utelemassa muiden raskauksista ja siinä sivussa arvostelee niitä, jotka kirjottaa niitä blogeja? olisin jopa saattanut kysyä että onko lukutaidossa jotain vikaa kun ei selviä olenko raskaana vai en? luultavasti olisin vielä lisänny jonku kohtalaisen lapsellisen loppukaneetin..

 

mä en ollu pitkänkään miettimisen jälkeen kumpaankaan vastausvaihtoehtoon tyytyväinen. joten nyt mä tiedän myös miten suhtautua anonyymeihin, enemmän tai vähemmän ilkeileviin kommenteihin. ei mitenkään. paras vaihtoehto lienee olla hiljaa.