pah. kurjaa. tylsää. ei kiinnosta, ei huvita, ei jaksa. heini ja pojat kävi, oli kivaa. pojat oli yhen yön ja lähti turkuun, heinin kanssa istuttiin vielä eilinen ilta parvekkeella ja pöpistiin. vaikka mulla oli ihanaa seuraa ja kaikkea, ni silti. silti oli ihan tappoikävä maukkaa ihan koko ajan. en ymmärrä. kyllä mulle siis helposti ikävä tulee, ei siinä mitään ihmeellistä, mutta ei tämmöstä..ettei pysty muuta melkein ajattelemaan ja ihan tuntuu että itku tulee. ja jo ekana iltana. en käsitä.

tänään heräsin melkein onnellisena. melkein siksi, että maukka tulee tänään ja melkein siksi että me siis nähdään vasta illalla. sitte heinikin lähti ja jotenki..äh. ja kaupan päälle vielä ku sain ilosesti todeta et on taas kerran se kuuluisa aika kuukaudesta ni vaihtoehdot jäi vähiin. ei muu auttanu ku ikkasta. se ei kyllä helpottanu sitte yhtään, koska nyt on vaan semmonen surkea olo. mun piti maukalle tehä synttärikorttikin tänään ku oisin saanu täällä yksin ja rauhassa sen tehdä ennen töihin menoa, mutta tiettekö. ei. vois. vähempää. kiinnostaa.

ei kiinnosta muuten neulominenkaan. eikä telkan kattominen. eikä koiran kanssa ulkoilu. ei ees bloggailu. yritin käydä lukemassa päivittyneitä (eli koko mun lista läpi, koska tässä taas tää pari päivää on vierähtäny..) mut eeeeei. ei kiinnosta nekään. sit mä päädyin naputtamaan nillitystä, joka ei siis varmastikaan taas kiinnosta ketään teistä. mutta ei haittaa, koska teiän ei oo pakko lukee mut mun on pakko olla itteni kanssa. nih.

mistähän mä oikeen keräsin tän kaiken itsesäälin? uh. vähänkö en kestä itteeni tämmösenä. pakko lähtee ulos ja ajatella hyviä asioita ja leikkiä vimmun kanssa koska siitä saa hyvää energiaa. mä en varmaan tuu tänne enää tänään, koska ne työtki vielä..huoh..mut mä lupaan että mä en tuu lenkiltä sisälle ennen ku mulla on hyvä mieli ja hymy korvissa asti.

toivottavasti teillä on semmonen..ihan kiva päivä. vähintäänkin :).