..vaan mun selkä. voi kauhistus, miten sitä voikin ihmislapsi olla niin punanen? ajoin aamusta mökille ja yheksältä olin jo vattupuskassa. mikä oli hyvä, koska kymmeneltä siellä oli jo niin kuuma että jouduin häippäsemään. sain mä muutaman litran onneks vattuja, niitä on niin ihana popsia talvella ja muistella kesää. ja ootteko muuten maistaneet vattuvispipuuroa? on hyvää.

vattupuskasta hyppäsin punaviinimarjapuskaan - siihen, jonka nokkosbarrikadit lannisti mut viime kerralla. maukka oli ystävällinen ja kävi niittämässä ne pirulaiset ennen ku lähettiin mökiltä joten nyt mä pääsin hameessakin perille asti. tällä kertaa se itse puska meinas lannistaa mut, siel oli aivan tavaton määrä marjoja..mikä on tietysti vaan hyvä, mut oli se rankkaa. onneks tajusin juoda ihan hulluna, ois muuten varmaan lähteny taju päästä ku siinä auringossa kökötin ja vielä ne kohtalaisen lämpimät tunnit 11 - 13.

siitä se selkä siis punottaa. nyt vaan toivotaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei nahka lähtis vaan mä heräisin huomenna ja olisinki kauniin ruskettunu (ei tuu tapahtumaan).

pai te vei, arvatkaas muuten kenen hienoissa maastokuvioisissa kumisaappaissa on turkisvuori?

ennen ku lähin kotia, kävin vielä hauskuuttamassa kaikkia mahdollisia rannalla kiikaroitsijoita. päätin nimittäin että käyn kattoo katiskat. no joo. voitte sit vaan arvata että eihän mulle tullu mieleenkään asentaa niitä superkevyen lasikuituveneen airoja siihen keskelle. sehän tarkottaa sitä että ne oli siellä päässä. ja se, että mä olin veneessä yksin, tarkottaa sitä että siellä toisessa päässä ei ollu ketään. eli se oli aikalailla epätasapainossa koko paatti..lisäks tietysti tuuli aivan tajuttomasti, joten mä ensin kiersin jonku kilometrin pitusen lenkin ennenku sain suunnan katiskalle numero yksi. se katiskan lähietäisyyteen pääseminen oliki sit varsinainen hupinumero, vedin siinä varmaan kaheksan kertaa vaan ympäri ja ympäri ja yritin sekä pitää venettä aloillaan hirmumyrskyssä yhellä kädellä, että osuttaa toisen käteni siihen katiskapulloon. hemmetti, mikä homma. kalaa ei tietysti ollu yhden yhtä.

mut hauskaa se oli! kyllä mie nautin joka hetkestä :). toinen katiska meniki sitte aika helposti, se oli mukavasti semmosessa poukamassa tuulensuojassa. ahvenetki tykkäs et se oli kiva paikka, siellä oli kokonaiset 11 ahvenaa. perkasin ne, kävin vielä uimassa ja ajoin kotiin. matkalla hain vielä kyläkaupasta voita (no oivariinia mut ajaa saman askan) ja maukan töistä (niil alko työharjottelu tänään) ja nyt on molempien masut jo täynnä paistettuja ahvenia :).

semmoinen päivä. ihana  päivä :). huomenna mä aion heti aamusta mennä käymään torilla, jos siellä ois se korumyyjä ja se muikkumyyjä. koru siksi, että suvi osti hopeasormuksen ja se meni heti rikki. pitää mennä vinkumaan. piti olla oikein kunnollista suomalaista laatua ja palapala, se kultaseppä ite oli niitä siinä vielä myymässä. muikku siksi, että mie ostin sillon kokkeeks savustettuja muikkuja rypsiöljyssä, säilyke siis, ja todettiin että ne on taivaallisen hyviä! kala-kutvosen muikkuja ne oli. suosittelen. niitä sai myös jossain eri kastikkeissa, niitä en oo maistannu.

fifi. mähän tosiaan tein sitä. ja toisen kerran. ja kerran vielä. joka välissä mä sen purin ku aina oli jotain vialla - eikiva lanka, väärän kokoset puikot tai muuta vastaavaa. sittehän mä näin kirsillä sen lehmushuivin ja rakastuin. kirsi vielä väitti et se on helppo tehä joten mä aloin sitä eilen tikuttamaan siitä vaaleensinisestä alpacasta mitä tupsahti postiluukusta. aika pitkään mä sitä tein kunnes palo käämi. en tiedä mikä siinä on, mutta mä onnistuin sössimään joka toinen kerros jotain ja se oli ainaista purkamista..uh.

no varmaan arvaatteki mitä mä nyt teen siitä alpacasta? kyl, fifi se on =D.